Author: maisamiisa
Pairing: Päätä ite.
Rating: K-7?
Fandom: MCR
Disclaimer: en omista ränksiä enkä henkilöä nro 2, ja biisi, josta repäisin nimen, onnnnnnn Beatlesin Yesterday.
Beta: Wordin beta...
A/N: Angsteissani kirjoitin, tuli mieleen vaan tällainen. En takaa että olis mikään hyvä, mut kaverin pyynnöstä tänne laitan. // tämähän on siis WANHA, vuoden ikäinen jo melkein :D

There’s a shadow hanging over me

Mä tunnen sun pääs olkapäälläni, kätes lantiollani. Mä tunnen sun kitaran kieliä käsittelemään tottuneet sormes hyväilemässä mun hiuksiani, tavalla, jonka vain sä osaat.
  Varjot piinaa mua. Mä kävelen pitkin kotini käytäviä ja tunnen hukkuvani varjoihin. Ne vyöryy mun yli, ja ne vie mennessään viimeisetkin rippeet mun elämänhalusta, jos sitä on jäljellä ollutkaan.
 Muuten pimeän keittiön pöydällä palaa kynttilä. Pitkä, valkoinen kynttilä. Liekki lepattaa, niin kuin varjot haluis viedä multa viimeisenkin valon.
  Pienen liekin valossa mä näen hetken sun kasvos, kasvot, joita mä olen kaivannut eniten maailmassa. Mä tunnen hetkellisen valonpilkahduksen sisimmässäni, mut silmänräpäystä myöhemmin se peittyy taas mustuuteen. Silmänräpäys, ja sä olet taas poissa. Kokonaan poissa.
  Kyyneleet valuu runsaina virtoina pitkin mun poskia. Mä olen useasti yrittäny pitää niitä aisoissa, turhaan.
  Mä sormeilen rannettani. Mä pystyn selkeesti tuntemaan arvet, jotka siinä risteilee. Sun takias ne on auennu usein, tosi usein.
  Mun päässä pyörii kysymyksiä, joihin mä en löydä vastauksia. Miten pahalta susta täytyi tuntua, että sä teit sen itselles ja mulle? Miks sä teit sen? Ajattelitko sä yhtään mua ja miltä musta tuntuu?
  Ajatuksissani mä olen ajautunut asuntoni parvekkeelle. Mä seison nojaamassa parvekkeen kaiteeseen ja hengitän yöilmaa sisääni. Mä katsahdan alas ja näen kaukana maanpinnan. Mä istun parvekkeen kaiteelle, heitän jalat toiselle puolelle kaidetta. Mä arvion korkeutta, mä olen kahdeksannessa kerroksessa. Jos tästä putoaa, kuolee hyvin varmasti. Mä en halua mitään muuta, mä haluan päästä sun luokses.
  Hetken mietittyäni mä nojaudun kevyesti eteenpäin. Mä tunnen kallistuvani vähän, mä tunnen irtoavani kaiteesta.
  Mä tulen sun luokses, Frank.