Author: maisamiisa
Title: Scream for my ice cream
Genre: fluff kai
Rating: PG
Pairing: Frerard
Disclaimer: en omista kettääääää enkä nimeä joka tulee blood on the dance floorin i scream ice creamista.
A/N: muahaha oli tylsää. nimi ei kuvaa yhtään mut perkele ei kiinnostaaaaaaa. kommenttia tack J
”Mitä helvettiä sä mahdat tehdä?”
Gerard nostaa katseensa pöydän pinnasta, johon se on kerännyt muutaman kirjekuoren. Se on kirjoittanut jokaiseen valkoiseen kuoreen paksulla punaisella tussilla Frank, niin suurella, että mä näen kahden metrin päähän selkeästi joka ikisen kirjaimen.
”En mä tee mitään”, se sanoo ja alkaa kerätä kirjekuoriaan kasaan.
”No ihan varmasti teet!” Mä kipaisen miehen luokse ja nappaan sen vastustelemattomista käsistä nipun kirjekuoria. Mä tarkastelen niitä, mä avaan ne, niissä ei ole sisällä mitään. Niihin on vain kirjoitettu päälle Frank, ei mitään muuta.
”Miksiköhän näissä lukee Frank?”
”Se on kuule jännä juttu.”
”Jännät jutut sulla on housuissas”, mä tiuskaisen. Mä en voi sille mitään, että mua ärsyttää, että se ei kerro mitä se tekee, varsinkin, kun se näyttää aika... mielenkiintoiselta se sen touhu.
”Sähän sen tiedät”, Gerard irvistää ja nappaa kuoret takaisin.
”Miksi niissä lukee Frank?” mä kysyn uudestaan.
”Sun nimesi on vain niin ihana”, Gerard huokaa liioitellen. Mä tuhahdan ääneen.
”Paskat.” Mä käännyn kannoillani ja marssin ulos keittiöstä, meidän pienen asunnon pieneen eteiseen. Mä kumarrun poimimaan lattialta parin mustia Converseja.
”Mitä sä nyt?” Keittiön oviaukkoon ilmaantunut Gerard ihmettelee. Mä en vilkaisekaan sitä, vaan kurkotan naulakosta juuri siihen asettamani mustan, ylisuuren hupparin. Mä punnitsen sitä hetken kädessäni, tajuan, että se on oikeastaan Gerardin huppari, ja jokin siinä saa mut ripustamaan sen takaisin naulaan. Kai mä nyt pelkällä kauluspaidallakin pärjään, ja jos en pärjää, niin mä olen huono ja ehkä mä sitten kestän sen. Sitä paitsi ulkona on ihan lämmintä, tai no, lämmintä ja lämmintä. Auringonpaisteisessa kohdassa on lämminta, mutta varjossa ihan pirun kylmä.
Mä kieltäydyn vastaamasta ja edelleen kädessäni kenkiä puristaen mä lähden päättäväisesti ulos ovesta ja painan sen liioitellun hiljaa kiinni. En mä naapureita vitutuksellani tahdo häiritä. Mä astelen suoraan hissiin, ja kun vanhan hissin puinen ovi tömähtää pehmeästi kiinni mun perässäni, mä kuulen miten meidän ulko-ovi (ihan varmasti se oli se, kyllä mä nyt oman oveni äänen tunnistan) sulkeutuu toistamiseen. Askeleet lähestyvät hissiä, mä painan viime hetkellä K-nappia. Hissi hurisee niin kovaa, etten mä tiedä, onko Gerard tulossa. Vittu kun pitää olla näin vanha hissi.
Mä pääsen ulos asti kohtaamatta Gerardia, ja ihan kuin pikkulapsi mä suuntaan suoraan hiekkalaatikolle ja istun sen reunalle kädet puuskassa. Mä totean näyttäväni ihan naurettavalta, joten asetelmaa pehmittääkseni mä asetan kädet syliini ja annan niiden olla siinä toimettomina.
Alaovi aukeaa, mä käännän vaistomaisesti päätäni sinne päin, aika surkea esitys. Gerardpa juuri sieltä tänne päin harppoo, sen kädet on hupparin taskussa ja kengännauhat roikkuvat auki. Ai niin, mullakaan ei ole kenkiä vieläkään jalassa, vaan ne ovat mun selkäni takana hiekkalaatikossa. Ehkä mä juuri ja juuri pärjään sukkasillanikin.
”Frankienaama, tuu sisään.”
”Paskat tulen!”
”Mikä sulla nyt on”, Gerard huokaa äänensävyllä, joka lisää sanojen perään [i]taas[/i]. Ehkä mä olen vähän hankala persoona, mutta ehdottomasti niin on Gerardkin, että tasoissa ollaan. ”Niistä kirjekuoristako sä suutuit?”
”No niistäkin”, mä tiuskaisen ja läppäisen Gerardin jalkaa, kun se yrittää istua mun viereen. Lapsellista, ihan satasella, mutta mä olen niin perkeleen lapsellinen ettei mitään rajaa. Mä saan olla jos mua huvittaa, mulla on siihen oikeus, ja juuri tällä hetkellä mua huvittaa niin saatanan paljon olla lapsellinen.
”Mistä muusta sitten?”
”Jos sä et kerro, minkä takia sä kirjoitat mun nimeni kirjekuoriin, niin mitähän muuta sä mahdat jättää kertomatta?”
”Paskat, Frank.”
”No joo joo!”
”Joo joo, epäilemättä mä jätän sulle kaiken kertomatta. Kulta pieni –”
”Mä en ole pieni!”
”Iso sitten, taas sä vedät tota draamaa. Odota vähän, älä karkaa mihinkään.” Gerard nousee ja jättää mut tuijottamaan hölmistyneenä peräänsä. Mitä mun pitäisi odottaa ja mihin mä karkiaisin, ei mulla ole avaimia, ei lompakkoa, ei mitään, ja taskun pohjalla kaksi dollaria. Sillä ei pitkälle pötkitä.
Gerard antaa mun odottaa vaikka miten pitkään. Mä alan hermostua odotteluun, mun tekisi mieleni ponnahtaa juuri nyt pystyyn ja juosta pois, mutta uteliaisuus pitää mua paikallaan. Vitun Gerard, miksi sen pitää osata? Ihan tyhmä jätkä. Lapsellisuutta ilmassa, kivaa.
Lopultakin Gerard ilmaantuu tunnelin läpi talon toiselta puolelta tälle puolelle, ja kädessään se puristaa lähikaupan kassia. Mä tuijotan silmä kovana, miten se turhia kiirehtimättä astelee lähemmäksi, ja sen katse huitoo ympäriinsä, ei pysähdy kertaakaan mussa. Matkaa on kymmenen metriä ja normaalilla nopeudellaan Gerard taittaisi sen viidessätoista sekunnissa, mutta nyt se pitkittää sitä yli minuuttiin. Ei, mä en toki laske sekunteja.
”Mitä mun piti odottaa?” mä tiukkaan kun Gerard on aivan mun edessä ja mä tuijotan sitä ylöspäin.
”Tätä”, se sanoo ja ojentaa pussia mulle. Mä riuhtaisen sen käteeni, mä muistan taas että mun piti olla vihainen, ja kurkistan sisään.
Mun on pakko tukahduttaa aww-äännähdys, joka mun huulilta ihan pakollakin yrittää pyrkiä Gerardin korviin.
”Sä ostit mulle jäätelön?”
”Mansikkajäätelön”, Gerard huomauttaa. ”Mansikkaa eikä suklaata.”
”Luoja sun kanssas”, mä tuhahdan ja katson pussin pohjalla olevaa mansikkatuuttia. Gerard istuu mun viereeni, mä käännän katseeni siihen. Vittu, voiko ihminen olla noin suloinen?
”Taas toi ilme.”
”Ilme?” Mikä pirun ilme?
”Homohymy.” Tällä kertaa mä en yritäkään hillitä awwittelua, ja Gerard nauraa mulle.
”Homohymy”, mä toistan. ”En mä halua näyttää homolta.”
”Sä olet oikein suloinen homo”, Gerard virnistää piruillen. Mä virnistän takaisin, ja kun se sitä vähiten odottaa, mä hyökkään halimaan sitä.
”Frank, yritätsä tappaa mut”, se nauraa, ja mä nauran.
”Totta kai.”
”Mä tiesin ton”, Gerard huokaa, kun mä hieman hellitän karhuhalausta. Pikkukarhuhalausta. Paskat.
”Mut hei Frank?”
”Mitä?”
”Saanko mä sitten nuolaista sun jäätelöä?”
”... pervo.”
Kommentit