Author: maisa, ihme juttu
Title: S my D
Genre: fluffy, romance, ehk joku PWP? en sanois mut kuitenki, slash
Rating: NC-17
Pairing: Frerard. D44
Disclaimer: en omista Frankieta enkä Gerrua. kaikki muu on mun keksimää, paitsi Frankin bokserit, joista saa kiittää/syyttää MyMistakea.

A/N: olkaa kateellisia. mä olen pingviini. enkä ees tiiä mitä ne sanoooooo ja sit toi ei aio päästää mua etelänavalle kuuntelemaan mitä ne sanoo 8<  ongelmia nukkumisen kanssa ihan vaihteen vuoksi, väsyttää. Osallistuu  Kolme ikärajaa-haasteeseen, Gerard Way tietenkin ihmisenä. Kolmen sanan tragediaan myöskin, sanat on karkkipussi, nuolaista ja jumalainen. Ja kuunnelkaa Blood on the dance floorin S my D. Hymyilee leveästi


Jumalainen olento.

Kuinka moni ihminen herää kolme tuntia etuajassa vain tuodakseen pussillisen hedelmäkarkkeja sulle, kun sulla alkaa koulu puoli yhdeksältä? Kuinka moni ihminen suutelee sua koko koulun, tai vähintäänkin puolen, edessä ala-aulassa, vain siksi, että se välittää susta? Kuinka moni ihminen kuiskaa sulle korvaan hyvää koulupäivää ja tekee lähtöä, mutta jää kuitenkin sun seuraksesi, koska sä olet tullut puoli tuntia liian aikaisin?

"Ota karkkia", mä sanon ja ojennan Gerardille pussia, jonka repäisin hetkistä aikaisemmin auki. Mies pudistaa päätään pienesti hymyillen, mä unohdun tuijottamaan sen huulia, niin, että mä en tajua, että me seistään edelleen ihan keskellä aulaan. Mä ehdotan, että siirryttäisiin istumaan bilsanluokan edessä oleville penkeille, siellä mulla on muutenkin tunti. Siis luokassa, ei penkeillä.

Gerard ei tunnu välittävän siitä, että meitä tuijotetaan, enkä mäkään oikeastaan jaksa välittää. Mä tiedän, että mä olen inhottava ihminen, mutta mä istutan Gerardin penkille ja istun itse sen syliin, ja välittömästi sen kädet singahtavat mun ympärille omistavasti. Mä en oikeastaan pidä koulussa lääppimisestä, ei se varmasti ole muiden mielestä kovin kivaa, mutta ihan sama. Ei kukaan muu koskaan ajattele, mikä on musta kivaa, joten miksi mun pitäisi ajatella niitä?

"Ota karkkia", mä maanittelen miestä mun allani. Gerard pudistelee päätään, jolloin mä ilmoitan kiipeäväni mököpuuhun, jollei se ota, ja syöväni kaikki karkit yksin ja lihovani niin paljon, ettei se jaksaisi enää nostaa mua. Gerard pudistelee päätään naureskellen, mutta lopulta se kuitenkin suostuu syömään karkin, jonka mä sille syötän. Mä kikatan, kun sen kielenkärki hipaisee mun sormenpäitä, se irvistää, mutta mä pussaan sitä suulle.

"Milloin sä pääset tänään?" se utelee multa ja antaa kätensä valahtaa hitusen alemmaksi. Mä virnistän olkani yli Gerardille ja nostan sen käden vähän ylemmäs. Sitä naurattaa.

"Neljältä."

"Voi voi sua", se voivottelee melkein aidosti. "Millon sulla on ruokis?"

"Vartin yli yksitoista."

"Mikä tunti sulla on ennen sitä?"

"Mitä sä suunnittelet?"

"En mä mitään." Mä arvaan että se hymyilee viattomasti, siksi mä nostan käteni ja nipistän sitä nenästä, ja koska mun käsi ei kannattele sen kättä, se valahtaa taas alemmas.

"Gerard, nyt se käsi pois sieltä."

"Miksi?" se ihmettelee viattomana. Se madaltaa ääntään ja supattaa niin hiljaa, että vain mä kuulen, ehdotuksia siitä, mitä me voitaisiin tehdä juuri nyt ja missä. Siinä vaiheessa, kun se puristaa mua sanojensa painoksi jalkojen välistä, mä alan tuntea itseni hitusen vaivautuneeksi. Ei sillä ole väliä, että me sattumoisin ollaan ala-aulassa, johon virtaa koko ajan sekä portaista että ovista väkeä. Sen sijaan sillä on väliä, että Gerardin kuiskaukset saavat veren pakkautumaan jalkojen väliin. Mä nostan sen käden pois ja ristin jalkani, Gerard naurahtaa itsekseen ja kiertää kätensä mun vartaloni ympärille.

"Gerard, mä en tykkää tästä."

"Mistä sä nyt et tykkää?"

"Vittu, katso mua." Se katsoo ensin mun kasvoihin, jotka mä olen kääntänyt siihen päin, ja kun mä vilkaisen merkitsevästi alaspäin, se tajuaa mun ahdinkoni. Sen huulille kohoaa virne, joka tietää vain yhtä asiaa.

"Frankie, tarviitsä apua?" Retorinen kysymys, sellainen, johon ei kuulu edes vastata. Mä vilkaisen olkani yli miestä, joka virnuilee yhä edelleen, ja mä pystyn lukemaan sen ilmeestä sen muutenkin itsestään selvän asian, että se ajattelee jotain… kivaa. Joo, kivaa se on.

"Ehkä." Silmänisku. Leveämpi hymy. Kädet, jotka työntävät mut seisaalleni sen sylistä. Mä tiedän, minkä takia se mut ylös työnsi, ja siksi mä tartun sen käteen ja lähden vetämään sitä portaisiin, puristan sen kämmentä omassani. Portaissa on jo tyhjempää, ne, joilla alkoi tunti vartin yli, ovat jo luokissaan tai niiden edessä, ja ne, joilla alkaa puolelta, ovat edelleen kaapeillaan tai jossain muualla. Gerard seuraa mua, kiltti poika kun on, ja antaa mun vetää sen kaikki portaat ylös toiseen kerrokseen. siellä on ihan autiota, mä kuulen yleistä hälinää parin luokan oven takaa, mutta ei muuta. Mä virnistän Gerardille ehkä hieman kysyvästi, annan sen ottaa ohjat omiin käsiinsä. Se työntää itsekseen hihitelleen mut vasten yhtä ovea, painautuu itse mua vasten. Mä kirkaisen ääneen, kun pystysuora pinta mun takanani antaa periksi, mä tajuan, että se ovi oli auki. Gerard ei tietenkään ehdi reagoida mitenkään, joten kun mä kaadun, se kaatuu perässä, ja täysillä mun päälle.

"Sattuiko sua?" se kysyy muka-huolestuneena, mä irvistän.

"Muhunko muka", mä vastaan ja puren hampaat yhteen. Se ei ole mitään kaikkein miellyttävimpiä kokemuksia iskeä pää lattiaan, mutta antaa olla, ei sillä ole väliä. Sillä on väliä, että mä sattumalta makaan meidän koulun kangasvaraston lattialla avonaisen oven suussa, Gerard on mun päälläni ja hengittelee mun kasvoille, se tuoksuu hedelmäkarkilta. Mä pyydän sitä nousemaan päältäni, se tottelee kiltisti, mä nousen sen perässä ja painan oven kunnolla kiinni, kuulen, että se naksahtaa lukkoon, ja kokeilen vielä varmuuden vuoksi, että se on. Varmistuttuani mä kipitän vielä toiselle ovelle, joka johtaa luokkaan, kokeilen sitä, se on jo valmiiksi kiinni. Mun koko tarkistuksen ajan Gerard on nojaillut ihan rauhassa siihen kankaanmittauspöytään, mutta kun mä käännyn takaisin ovelta, se on siirtynyt lähemmäksi mua. Se vetäisee mut itseään vasten ja suutelee mun huulia, ja mä joudun pakottamaan itseni irti siitä.

"Täälläkö?" Mä en välitä siitä, että juuri äsken mä lukitsin itse ovet, ettei meitä keskeytettäisi. Gerard nyökkää.

"Hyvä sitten", mä vastaan ja hyökkään suutelemaan sen huulia. Se kietoo kätensä mun ympärille, mä painaudun vielä lähemmäksi. Se ottaa mua kainaloiden alta kiinni ja yrittää nostaa, mä ymmärrän miehen ajatuksen ja ponnistan sen syliin, kierrän jalkani sen ympärille. Tietenkin voisi olla ihan vitusti helpompaa vain itse liikkua sinne, minne Gerard mut haluaa liikuttaa, mutta ei se olisi puoliksikaan niin hauskaa. Gerard liikkuu nopeasti, se ei jaksa kannatella mua kauaa sylissään, ja laskee mut istumaan sille samaiselle pöydälle, johon se itse nojasi vielä vähän aikaa sitten. Mä puristan sitä itseäni vasten ja istun edelleen hajareisin, se on mun jalkojen välissä. Ajatus siitä, mitä se ehkä mahdollisesti vihjasi mulle alakerrassa, kummittelee mielessä ja pakottaa mut naurahtamaan Gerardin suuta vasten.

"Meillä on vartti aikaa." Mä en haluaisi myöhästyä tunnilta, mun opettaja tappaa mut, jos mä olen vielä kerrankin myöhässä. Gerard hymyilee, mä tunnen sen, ja se laskee käsiään pitkin mun kylkiä aina reisille ja jättää ne piirtelemään viivoja pitkittäin mun jaloille. Mä jännitän jalkojen lihaksia, Gerard nauraa, kun sen käsi luiskahtaa niiden väliin. Sormet hiipivät sisäreisiä pitkin aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi, ja mä vingahdan, kun Gerard tavoittaa mun puolikovuuden sormiensa päillä. Mä työnnän hätäisesti lanteitani lähemmäksi sitä, se nauraa mun innokkuudelle.

"Voi meidän pientä Frankia", se sanoo ja nauraa. Mä kieltäydyn vastaamasta mitään, tai ehkä mä en pysty, sen sormet ovat löytäneet erittäin häiritsevän paikan itselleen, ja liike se vasta häiritseekin. Pieniä ympyröitä jaettuna tasaisesti mun sisäreisille ja miehuudelle, ja se saa mut huokaamaan ääneen "saatana".

"Geraard!" Valitus pääsee mun huulilta, kun sen sormet puristavat nopeasti mun herkkää kohtaani, ja se painaa hymyillen suukon mun otsalleni. Se nostaa kätensä mun lantiolle ja vetää mua ihan nätisti lähemmäksi itseään, niin, että mun lantioni hankaa sen lantiota, ja mä irvistän pelkästä kosketuksesta. Mun onnekseni sekin näyttää huomaavan, että sillä on vain yhdeksän minuuttia jäljellä, ja etenee hieman nopeammin sentään, luojan kiitos. Se livauttaa sormensa suoraan mun napille, avaa sen, mutta jättää sen sitten sikseen. Mä tuijotan miestä edessäni silmä kovana, katson, kun se tuijottaa mua silmiin hämmentävästi, niin, että hädin tuskin mä pystyn syrjäsilmällä seuraamaan sen käsiä, jotka avaavat nyt sen omaa nappia ja livahtavat sitten vielä kiskomaan vetoketjunkin alas. Mä tuijotan sen liikkeitä, ja melkein unohdan, että saattaisi olla munkin ihan fiksua edes vähäsen saada farkkuja alemmas. Gerard muistuttaa mua siitä kohottamalla kulmiaan pienesti ja nyökkäämällä alaspäin, mä hätkähdän ja kiskon nopeasti vetoketjun auki. Gerard nyökkää hyväksyvästi, mä nojaan taaksepäin käsiini ja nostan lantiota, että se pääsee vetämään mun farkut pois jalasta, se ei aikaile vaan kiskaisee niitä parikymmentä senttiä alemmas. Se vilkaisee kelloa, aika on vähentynyt kuuteen minuuttiin, ehkä mä voisin olla aamunavauksen pois? Mitä tahansa.

Gerard vetäisee kiusoitellen mun oranssit – ei mua saa syyttää niistä – bokserit vähän alemmas, ja mä nostan taas itseäni niin, että se saa ne samaan myttyyn mun farkkujen kanssa. Se vetää mua vähän reunemmalle, melkein lattialle asti, niin, että mä pysyn pöydällä vain sen käsien ja omien käsieni ansiosta. Se painaa suukon mun huulille vielä ennen kuin polvistuu mun eteeni.

Mun pääni heilahtelee täysin kontrollitta Gerardin suun määrätessä tahdin. Luojan kiitos mun pään takana ei ole seinää eikä mitään, sillä mä en tiedä, mulla olisi luultavasti jo pahemmanlaatuinen aivotärähdys, jos olisi. Tai en mä tiedä, miten onneksi se on, sillä mä joudun keskittymään hyvin paljon pelkkään pystyssä pysymiseen. Mä katson Gerardia, kun se on kyyristyneenä mun jalkojen väliin ja sen kostea suu vie mua hetki hetkeltä lähemmäksi taivasta. Mä näen, miten se samalla hyväilee omaa erektiotaan, ja se näky yksinään saa mut lähes laukeamaan. Mä taistelen kuitenkin vastaan, en halua ihan vielä, haluan tuntea miehen lähelläni, itseäni vasten, tekemässä ihmeitä kielellään. Mies vain näyttää niin jumalaisen hyvältä, ja tuntuu vähintäänkin yhtä jumalaiselta. Sen puuskauksina kulkeva hengitys ja matala ääntely, jota sen kurkusta kumpuaa ehkä tahattomasti, kuulostavat niin helvetin… hyvältä. En mä osaa sitä muuten kuvailla, eikä kiinnostakaan juuri tällä hetkellä.

Mä joudun puremaan kieltäni, etten huutaisi Gerardin nimeä niin, että naapuriluokkiinkin kuuluisi. Mä tulen Gerardin suuhun sykäyksinä, se mumisee tyytyväisyyttään samoin kuin mä. Mä tuijotan miestä lattialla mun jalkojen välissä, ja hetken mun perästä se tulee omaan nyrkkiinsä, painaa päätään alas, heittää sitä taas ylös, sen huulet raottuvat ja niiltä karkaa pitkä huokaus. Mä kumarrun sen puoleen ja suutelen sitä huulille, se vastaa laiskasti. Mä nostan pääni ja vilkaisen käytävään johtavan oven päällä olevaa kelloa.

"Saatana!" mä voihkaisen. Kello on jo minuutin yli puoli, mutta mä voisin keritä erittäin hyvällä tuurilla, jos lähtisin juuri nyt saman tien. Gerardkin vilkaisee ylös kelloon ja väistää niin, että mä pääsen tiputtautumaan lattialle samalla kun kiskon housuja takaisin ylös.

"Anteeks", mä sanon ja hymyilen miehelle, "mutta mun pitää mennä. Voitko sä niin kuin… siivota?"

"Enköhän", Gerard irvistää mulle, mä kumarrun suutelemaan sitä huulille, nuolaisen sen alahuulta, ja se hymyilee.

"Me nähdään illalla, joohan?" mä varmistan vielä ovelta, Gerard nyökkää. "Ja nosta hyvä mies housusi."


Mulla käy hyvä tuuri, bilsanopettaja ei ole tullut vielä luokkaan, kun mä tulen sinne. Aamunavaus kaikuu käytävän kaiuttimista, mä en kuule sitä meidän luokan hälinän yli, ja mä tulen itse asiassa ihan sopivasti, sillä opettaja tulee pahantuulisen näköisenä avaamaan meille luokan oven. Mä hymyilen tyhmästi koko ajan, enkä edes tajua sitä, ennen kuin meidän luokkalainen Alex huomauttaa siitä.

"Iero on saanut?"

"Ehkä niinkin", mä vihjaan ja kohottelen kulmakarvojani. Sainpahan ainakin jätkän hiljaiseksi. Mä istun paikalleni eturiviin. Kännykkä värisee taskussa, mä varmistan että opettaja ei katso, ja painan viestin auki.

Teidän kässänopettaja lupasi hirttää mut villalankoihin, jos se vielä tapaa mut sen pöydän alta istumasta. Huppista, Gerard.